Se on menoa ny!

Eli toisin sanoen huomenna mä oonkin jo Aberdeenissa! Sitä onkin odotettu ja kauan. Huh. Ihan hirvittää melkein! Tänään lähden kuuden junalla Tikkurilaan, siellä tädille yöksi ja huomenna lentokentälle. Täti asuu aika lähellä lentokenttää, niin ne heittää mut sitten sinne.

Eilinen ei oikeastaan eronnut mitenkään muista päivistä, vaikka olikin "viimeinen". Siivosin vaatekaapin, pyyhin pölyjä ja muutenkin siivosin huoneeni. Illalla katselin telkkaria ja muuta tavallista... Ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella ja tehdä! Toisaalta lähtö ei tunnu kovin kummalliselta. Mutta onko se sitten merkki siitä, että kun lopulta olen siellä tulee hirveä shokki?? Sitä ei kai voi vielä tietää. Toivottavasti ei.

Apua. Siis TÄNÄÄN mä lähden kotoa pitkäksi aikaa. Oon katsonut nyt ihan eri silmin kotia. Sitä ajattelee kaikenlaista: tämä on viimeinen kerta kun nousen tästä sängystä, petaan sängyn, pesen hampaat, luen Aamulehden, paahdan leipää.. viimeinen kerta kun olen kymmeneltä aamulla kotona, viimeinen kerta kun kello menee 11 - 12...

Kävin toissapäivänä mummulassakin. Siellä ei ole kyllä tullut turhan usein käytyä, vaikka suht lähellä asuukin (n. 30 min ajomatka). Mitenköhän käy.. ei uskalla kyllä edes ääneen sanoa mitä pelkää. Mutta ei semmosia auta miettiä, ei niille asioille voi mitään. Mummu antoi varoituksia "et sitten ikinä kokeile mitään huumeita", 50e kouraan ja käskyn lähettää kortteja ja kuvia lehmistä (ts. ylämaankarjasta) sekä kyyneleen silmäkulmassa :) Ihana mummu!

Tuleekohan hirveä ikävä kaikkia?

Pari päivää sitten ikävöin Aasaa ihan kunnolla, koko päivä meni ihan mönkään kun vaan ikävöin. Huoh. Mutta ikävöiminenkin on ihan turhaa. Ei se tuo ketään takaisin. Huolehtiminen Aasasta on ihan turhaa, koska en mä voi olla täällä sitä hoitamassa. Eniten tulenkin ikävöimään Aasaa, kun sille ei voi puhua eikä se ymmärrä missä mä olen tai sellaista. Vannotin äitiä pitämään hyvää huolta Aasasta, ja kyllä se sen lupasikin. Kyllä ne siitä täällä tykkää, vaikka vähän kriiseilinkin siitä. Aluksi saattaa olla vähän hankalaa, kun Aasalla kestää tottua asua täällä "vieraassa" paikassa. On Aasa ollut täällä aiemminkin ns. pitempiä aikoja (n.kk.) ja sinä aikana alkoi kaikki jo sujua; niistä tuli Fannin kanssa kaverit jne. Ja ehkä Aasa ei ymmärrä että mä olen poissa?? Eihän koirat osaa kaivata ihmisiä? Jos se muistaisi mut sitten vasta kun tulen takaisin niin olisin onnellinen. En halua että se kaipaa mua. Enkä saa kyllä katsella mitään kuviakaan siellä. ..voi Aasa, taas tuli ikävä :'(

Oon ajatellut, että kun vaan pitää itsensä kiireisenä ja pitää hauskaa, niin ei ehdi ajatella mitään ikäviä juttuja. Oon ihan sillä asenteella, että se kämppä on aivan paska (huone on kai pienempi mitä brittiläinen vankiselli), vessat rikki, palohälyttimet käynnistyy koska tahansa, sähkökatkoja.. Ts. Hector Boece on Hillheadin ghetto. Just the right place for me. Noh. Kaikesta selviää huumorilla, ja nyt on kyllä huumori koetuksella... Mutta mä aion selvitä!!! (oli se sitten likainen suihku tai tunkkainen huone.) Onneksi siinä solussa ei sentään asu miehiä, sen tietää mitä ne siellä suihkussa tekee (ja taas viemärit tukossa....)