Nyt olen takaisin Lontoossa, huh. "Huh" siksi, että eilinen matka meni hyvin. Menomatka.. voi luoja:
Sunderlandissa joku työntekijä oli kaatunut, ja siten katkaissut jalkansa. Juna lähti 2 tuntia myöhässä. Olin odottelemassa King's Crossilla, ja taivalsin lähimpään kahvilaan (joka sattui olemaan kiskurihintainen Starbucks..). Kävelin Eurostar-jonojen ohi, ja ei helv.. Varmaan luittekin siitä uutisista? Jonot oli oikeesti yli kilometrin!! Voi ihmisparkoja. Jotkut oli jonottaneet koko päivän ja sitten ei ollutkaan enää lippuja/paikkoja tms. No, takaisin omaan painajaiseen...
Kun juna vihdoin tuli laiturille, alkoi paniikki. Ihmisiä oli ihan tajuttomasti. Ajattelin etten mahdu edes junaan. Lopulta tungin itseni ainoalle vapaalle 1m x 1m -alueelle oven vieressä, ja siinä sitten istuin pari tuntia kunnes tultiin Yorkiin. Juna oli siis aivan täynnä, käytävät ja eteiset. Kyllä siinä veri tais kiehua... Mutta tulipahan ainakin jutusteltua mukavia matkakumppanien kanssa, kun oli jotain mistä puhua.
Yorkissa saatiin istumapaikat, mutta ei olis pitänyt huokaista vielä. Parin aseman päässä aseman katto oli romahtanut lumen painosta!! Joten matka tyssäsi Eagelscliffeen, ja monen puhelun Mariannelle jälkeen jäin siellä pois, n. 1 min ennen kuin juna lähti takaisinpäin. Ilmeisesti se OLISI mennyt Sunderlandiin, mutta jäin pois kun Marianne sano (ja olin niin kypsä juniin). Siellä sitten, jossain hevontiesmissä odottelin tunnin kun Marianne ja Mariannen isä ajoivat Newcastlesta! Onneksi sain istua taksikopissa, jossa oli edes jollain tapaa lämmin. No, Marianne löysi sinne missä kökötin ja automatka Newcastleen alkoi! Hiukan vaan hävetti, kun se matka oli 40 mailia.. !!! Mutta ei niistä junista tiennyt kyllä yhtään mitään, että meneekö se edes Sunderlandiin ja mihin aikaan. Huoh.
Koko maa oli kyllä aivan kaaoksessa kun satoi lunta: lentoliikenne, autot, junat. Maasta ei päässyt mihinkään eikä sinne voinut tulla. Emily jäi jouluksi Espanjaan, kun lennot oli peruttu.
Mutta joulu meni oikein hyvin! Aatto ei ollut mitenkään erikoinen (toisin kuin Suomessa), joulupäivänä tuli Mariannen isovanhemmat syömään, illalla käytiin tädeillä. Kaikki oli tosi ystävällisiä ja joulu oli iloinen juhla. Sain jopa lahjoja! Aww. Annoin kaikille Fazerin suklaata, ja ne oli tosi liikuttuneita :P Kyllä ne suklaat matkustikin tuhansia kilometrejä! Mutta jouluun kuului kalkkuna, christmas crackerseja, joulukakkua, viiniä ja suklaata! Mariannen vanhemmat oli ihan huippukivoja, melkein tulee ikävä! Tuli puhuttua politiikasta ja kulttuurieroista, miten asiat toimii Suomessa ja Britanniassa. Ja ymmärrän, miksi Margaret Thatcheria vihataan.. Mäkin vihaan sitä nyt. Niillä on kuulemma shamppanjapullo ostettuna odottamassa Thatcherin kuolinpäivää :D
Joulun jälkeen nähtiin Mariannen kavereita, istuttiin pubeissa. Mulla tulee aina Emmerdale mieleen englantilaisista pubeista. Mutta pääsinpä nyt ihan perinteisiin pubeihin, eikä niihin turistien kansoittamiin muka-perinteisiin Lontoon pubeihin. Taisi se Geordie aksenttikin välillä vahingossa tarttua, hah!
Eilen tultiin siis Lontooseen, ja istuin samassa junassa kuin Britannin huippumallissa toiseksi tullut Jade McSorley!! Se istui melkein mua vastapäätä. Piti välillä tuijottaa.
Oleskelen taas Maian kämpillä Eustonilla, tänään mennään Mariannen ja Kevinin ja Jukan ja sen kavereiden kanssa Brick Lanelle syömään, jee! Oishan tuolla kunnon aleshoppailutkin käynnissä, mutta ei jotenkin kiinnosta... Äh, shoppaillako nyt! Ostin jo ennen joulua 5 (VIISI) mekkoa täältä :D (ellei sitten huomenna jaksaisi suuret aleprosentit houkutella... tosiaan.. Oxford Street on tuossa ihan lähellä..............)
Irlanti kutsuu 3.1., jolloin jätämme Lontoon.





